<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Rakas Janne,

 

olen ollut niin poikki kaikesta tästä työstä ja ajattelemisesta, että blogin kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle.

 

Eilen meillä oli keskustelutilaisuus (”taiteilijatapaaminen”) Lumo-esitys uudesta työstä  jälkeen Korjaamolla. Aluksi se oli minusta kovin hämmentävää: olin valmistautunut puhumaan taiteellisesta prosessista ja niistä taiteellisista valinnoista, joita olemme prosessissa tehneet. Ja joo, kyllähän me niitäkin sivusimme, mutta ennen kaikkea yleisö oli kiinnostunut uuden työn käsitteestä, ja siitä, mitä me siitä oikein väitämme. Mitä enemmän keskustelua ajattelen, sitä kiinnostavammaksi se muuttui: yleisö lähes kiihtyi pohtiessaan ääneen käsitteen sisältöä ja tivatessaan -siltä minusta tuntui- meiltä jonkinlaisia vastauksia (Mitä uudella työllä oikein tarkoitetaan? Ketä se koskee? Jos se koskee vain pientä eliittiä, niin mitä sitten? Entäs kaikki vanha työ jotka koko ajan tehdään? Ihannoidaanko meillä uutta työtä? jne). Muistan sanoneeni, että en ole täällä vastauksia antamassa, esitys on kooste niistä ajatuksista, joita meillä oli prosessin kuluessa…

 

Tästä pitäisi kai olla onnellinen: yleisö haluaa puhua aiheesta ja yleisö haluaa vastauksia!

 

Tänä aamuna tulin aika lailla väsyneenä työhuoneelleni ja kaikista kirjoituspöydän paperipinoista eteeni leijui muistilappu, jonka olen kirjoittanut viime keväänä, ennen Kööpenhaminan ensi-iltaa. Olen koonnut siihen, mistä esityksemme mielestäni kertoo

 

”perusajatus taidenäyttelystä, jonka teokset ovat näkymättömiä ja käsittelevät uutta työtä

 

1)      vilpitön ajatus kysyä, että mikä on teos, riittääkö ajatus, kuvitteellisten teosten ”diskurssi” ja niiden potentiaalisuus

2)      uusi työ, mitä se on (kehystämistä)

3)      Marx tänään, mitä sanottavaa Marxilla on (mielestäni on jotain)

4)      maailma ilman vastauksia

5)      vieraantuneisuus (työkalut)

6)      seksuaalinen, pornografinen mediakuvasto (ei niin, että voi voi onpa paha)”

 

Olisipa minulla ollut paperi eilen mukanani…no, keskustelua syntyi ja kuten huomaat, minua se kutkuttelee edelleen.

 

Kirjoitat.” Seuraten tutkimuksen tuloksia niiden ajatusten takana on seisottava, niiden on oltava henkilökohtaisia, muuten ne ovat pelkkää spektaakkelia, ehkä hyvää sellaista, mutta sanomista sanomisen vuoksi, esittämistä esittämisen vuoksi. Siinä, että esittää esittämisen vuoksi ei ole yhtään mitään pahaa tai moralisoitavaa – mutta poliittista se ei ole. Mitkä tahansa ajatukset eivät käy. Voisi tietenkin myös kysyä – ajatusten sijaan – että mitä me kysymme?”

 

Niin, kyllä minäkin ajattelen, että omien väittämiensä takana kannattaa seisoa. Ainakin niin kauan kuin on tarpeellista, niin kauan kuin joku esittää merkityksellisemmän väitteen.

 

Joku kysyi eilen, että miten me ajattelemme esitystämme poliittisena, miten ajattelemme sen muuttavan maailmaa. Muistaakseni vastasimme, että tietoisuuden lisäämisellä…?

Olen miettinyt, onko tämä haluttomuuteni vastauksiin ristiriidassa poliittisen agendan kanssa…  Olen yrittänyt ajatella niin, että poliittisuus tänä päivänä ei ole joko/tai vastauksia, tai että se on laajempi käsite, että poliittista ovat ne kysymykset, se tietoisuus poliittisen aspektista. Olen ajatellut että se riittäisi. Mutta onko poliittisuuteen kuitenkin sidottu se vaatimus, että asioiden täytyy johtaa johonkin…Onko kysymisen teko sitten kuitenkin enemmän filosofinen ele kuin poliittinen (eivätkä ne tietenkään kaikilta osin ole ristiriidassa, mutta tulipa mieleen…)

 

Minä olen oppinut tämän työprosessin aikana paljon.

1)      Olen työhullu ja minusta on ihan ok, että koko elämä on työtä. En kyseenalaista sitä nykyään juuri koskaan (no, ehkä joka ilta katsoessani nukkuvaa kolmivuotiasta)

2)      Maailma ei romahda, vaikka aika monesti tuntuu, että niin käy

3)      Nukkuminen kannattaa

4)      Minua ärsyttää, jos minulta tivataan vastauksia

5)      On ihanaa tehdä töitä näin hienon ryhmän kanssa

6)      Ajatteleminenkin kannattaa

7)      Työ ei ole yksi iso möykky, vaan täynnä kaikenlaista pohdittavaa

 

(poistin tästä sen kohdan, jossa mainitsen haluavani isomman television, koska se alkoi tuntua poliittisesti epäkorrektilta)

 

taidan ottaa päiväunet ennen esitystä,

 

PILVI

 

ps. katso mustekala.info,  Elina Latva on kirjoittanut hauskan kritiikin esityksestämme